Brita's profileWindows Liven Space -til...PhotosBlogListsMore  |  Tools Help |
|
|
RakkausSinun silmissäsi rakkaus
lupaus
ja yhtäkkiä omenapuut ovat kukassa. November 23 Kesäyön minä muistanKesäyön hämärää
minä kaipaan,
kun syksy tervehtii sumuisin sanoin.
Metsän raja on tumma.
Unessa jalkani varpaiden tunto
niityllä, niittyvillassa salaisuus.
Viljapellon laineet hiuksissani,
kuin niissäkin kuun valo.
Kotipolulla on koko avaruus.
Tämä maisema on minussa
vielä kun kaipaat minua.  Tänään kaipaanTänään kaipaan kotipolkuja ja kuiskauksia kesäyössä!  November 11 Elämäni huoneetHiljaisuuden
seesteisyys
eteerisyys
jäätee
hetket yksin
ilo.
Runouden
tunteet
hiljaisuus
läheisyys
Rakkauden
vähän vaaleanpunaista
yllätyksiä
lupauksia
suudelmia
Musiikin
syviä virtoja
sielläkin rauhallisuus
pieniä klubeja
blues.
Monia avaamattomia huoneita
täynnä ihmisiä
osoitteita
kirjeitä
katuja
ja runoja
että rakastin.
November 04 MuistojaAurinkoleipää,
tuoksut
matkasi jälkeen
pitäisi paistaa lattialla,
kun aurinko on sen lämmittänyt.
Täällä pakkasten keskellä
sähköuuni lämmittää
ei ehkä kuin auriko
kumminkin tuoksut tuovat
ystävät.
  Hetkessä juhla,
leivän juhla ja
viinin.
November 03 SinuunYössä hiljaa,
kun metsä nukkuu
kuulen askeleesi
hiljaisissa kelloissa.
Maaäidin hymnissä
näen sinut
avaat kasvoni rakkauteen
kätesi hellyyteen.
Tähän pimeyteen sukellan,
eikä pelkoa ole,
ei pelkoa. October 31 OdotusVieläkin astun tästä portista
käsi löytää tutun rivan
tuoksut vastassa.
Hetki tässä
ennen iloa.  Ihmisen ikäväKaupunki on järjestänyt
ajan, kaavat, kadut,
kuin kaikki olisi kohdallaan.
Ja kuitenkin
ihmisen elämä
etsii paikkaansa.
Ovien takana hiljaisuus huutaa
ovet auki!
 Winter timeSnow,
white as snow,
a kiss
wrapped in snow. September 26 SinäMuistan sinut Daniel,
kauniit muistot.
Katsotko nyt kaukaisuuteen,
näetkö meren pisarat,
kasvoni? LäsnäoloTässä syksyssä
aallot nousevat
kallioilla hiljaisuus. RunoRuno on syntyvältä kokoelmalta. Kertoo pienen pojan sairaudesta ja kasvusta.
Tämä runo on ote aikuisuudesta, kun elämän työ ja rakkaus ovat löytyneet.
Että tässä kaikessa muistaa lapsuuden.
Olli laskee tuotuja kirjoja,
kuin ohimennen teepannu piippaa.
Kupit odottavat myös minua.
Miten rakastan selkää,
jossa kaikki nähty ja koettu
kulkevat avoimina,
kuin pyhyys
hiljaiset huoneet
kaikki pelkistettynä
avointa katsella
ihmetellä.
|
|
|
